TSERNOBYLIN TURVALLISUUS

Säteily Tsernobylissä ennen ja nyt

Säteily on yleinen tapa lähettää energiaa ja se on yleistä kaikkialla maailmassa, myös kehossamme. Sana ”säteily” on vuosikymmenien ajan ollut yhteydessä tai paikallistettu paikkaan, joka muutti ihmiskunnan historian. Tsernobyl on symboli ihmiskunnan historian suurimmasta ydinvoimalaonnettomuudesta, jolla oli kohtalokkaita seurauksia, jotka johtuivat Tsernobylin ydinvoimalaitoksen neljännen yksikön räjähdyksestä levinneestä säteilystä. Tsernobylin voimalaitoksen ja sen lähialueen (mukaan lukien Pripyatin kaupunki) säteilytasot vaihtelivat välillä 0,1 – 300 Sievertiä tunnissa (lähes miljardi – 1 000 000 000 kertaa enemmän kuin tavallinen luonnollinen taustasäteily mitattuna mikrosieverteinä – μSv). Pääasiassa jodi 131:n, cesium 137:n ja strontium 90:n radioaktiivisia isotooppeja lensi ilmaan. Jos vietät jopa 10 minuuttia palavan reaktorin ympärillä, seurauksena on akuutti säteilytauti ja hengenvaara,

Biologiset terveysvaikutukset säteilylle altistumiselle

Source: https://www.world-nuclear.org/information-library/safety-and-security/safety-of-plants/chernobyl-accident.aspx

Kuinka säteily väheni onnettomuuden jälkeen Tsernobylissä

Viikkoja Tsernobylin onnettomuuden jälkeen jatkuvien selvitystöiden kanssa reaktorisydämen palo sammui täysin kaksi viikkoa räjähdyksen jälkeen. Sen lisäksi, että vaarallisimmilla hiukkasilla (esim. Jodi 131) oli hyvin lyhyt puoliintumisaika* ja ne muuttuivat vähemmän vaaralliseksi tai vakaiksi isotoopeiksi, säteilytaso Pripyatissa ja Tsernobylin voimalaitoksen ympäristössä pikkuhiljaa laski. Kun rakennettiin uusi ja turvallinen Tsernobylin suojakupu, sarkofagi (valmistui 30. marraskuuta 1986 vain 7 kuukauden aikana) tuhoutuneen reaktorin nro. 4:sen ylle, auttoi se vähentämään säteilyä ja antoi ihmisten suorittaa lisää selvitystyötä Tsernobylin suojavyöhykkeellä. Radioaktiiviset isotoopit ovat tyypillisesti melko raskaita ja siten painuvat vuosittain luonnollisesti syvemmälle maaperään. Joka vuosi ne vähenevät noin senttimetrin verran vajoamalla syvemmälle maahan.

PUOLIINTUMISAIKA?

*Puoliintumisaika on aika, joka kuluu tietyn isotoopin radioaktiivisuuden laskemiseen puoleen alkuperäisestä arvostaan. Tämä tarkoittaa, että radioaktiivisuus ei koskaan katoa, mutta riittävän ajan kuluttua se voi muuttua vähäiseksi. Esimerkiksi 10 puoliintumisajan jälkeen radioaktiivisuus laskee 1000 kertaa, 20 puoliintumisajan jälkeen 1 000 000 jne.

Missä säteilyä nykyään on Tsernobylin alueella?

Tsernobylin evakuoidut alueet ovat nykyään joutomaata, mutta yllätykseksi on erittäin vaikea löytää luonnollista taustasäteilyä ylittävää radioaktiivisuutta. Tämä on myös yksi syy siihen, että 30 kilometrin Tsernobylin suojavyöhyke on nyt muutettu luonnonsuojelualueeksi. 10 kilometrin Tsernobylin vyöhykkeellä on edelleen radioaktiivisia kuormittajia, eli maaperää, jossa on tiivistynyttä säteilyä, jotka ylittävät edelleen luonnollisen tason sata- ja jopa tuhatkertaisina. Tsernobylin matkan aikana sinulle näytetään tällaisia ​​paikkoja, mutta et tule olemaan lähellä tai kauan aikaa niiden lähellä. Meillä on hieno nopea säteilyturvallisuusmittaus, joka voi olla kätevä tulevaisuudessa. Jopa ( 3 ) Punaisen metsän alue (mäntymetsä Tsernobylin voimalaitoksen takana, joka kuivui muutaman päivän jälkeen onnettomuudesta tapahtuneen säteilyn vuoksi) on vain läpikäynti Tsernobylin kiertueellasi.

Vuonna 2016, kun  ( 2 ) uusi turvallinen suojakupu  liu’utettiin kiskoilla vanhan sarkofagin päälle, Tsernobylin voimalaitoksen säteilytasot laskivat 3-4 kertaa ja ovat nyt 1,2 μSv (mikrosievertit) tunnissa. Läheisessä (4) Pripyatin, kaupungissa (4) säteily voi joissakin paikoissa saavuttaa 0,9 μSv/tunti, mutta tyypillisesti se ei ylitä luonnollista säteilytasoa 0,3 μSv/tunti. Säteilytasot vaihtelevat esimerkiksi sään mukaan (alhaisempi talvella, korkeampi kesällä).  

Onko nykyään turvallista vierailla Tsernobylissä?

Kaikkien näiden vuosien jälkeen on turvallisempaa kuin koskaan matkustaa Tsernobyliin.ChernobylX on järjestänyt Tsernobylimatkoja  vuodesta 2008 ja kehittänyt turvallisimmat reitit, joilla vältetään radioaktiiviset paikat Tsernobylin kiertomatkojen aikana, tai ryhmä on lähellä näitä paikkoja ihan lyhyen ajan. Silti onnistumme näkemään kaikki tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat paikat ja rakennukset sekä joillakin retkillä pääset jopa Tsernobylin voimalaitoksen sisälle ja jopa reaktorin numero 4:sen valvontahuoneeseen (käytettävissä vain Tsernobylin yksityiskierroksilla). 

Yhden Tsernobylin suojavyöhykkeellä vietetyn päivän aikana keho saa säteilyannoksen , joka on verrattavissa ympärillämme olevaan luonnolliseen taustasäteilyyn. Tämän perspektiivin huomioon ottamiseksi tämä annos on tyypillisesti 300 kertaa pienempi kuin koko kehon röntgenkuvaus, ja se on verrattavissa useisiin lentokoneessa vietettyihin tunteihin, joissa olemme alttiimpia ulkoavaruudesta tulevalle kosmiselle säteilylle. Lukuina saat 3-5 μSv gammasäteilyä päivässä (katso alla olevat säteilylajit), joka on ehdottomasti haitaton säteilyannos. Vertailun vuoksi useimmissa ydinvoimalaitoksissa ympäri maailmaa on työntekijöille asetettu turvallisuusraja 50-100 μSv päivässä. Todennäköisesti saat enemmän säteilyä lennon aikana Kiovaan kuin yhdestä päivästä Tsernobylissä.

Mitä sääntöjä pitää noudattaa Tsernobylissä?

Tsernobylin vyöhykkeellä vierailijoiden tulisi välttää radioaktiivista pölyä, jota voi esiintyä paikoin tuulisella säällä ja tarttua pieniä määriä (ei vaarallisesti) vaatteisiin tai kenkiin. ChernobylX ehdottaa, että kaikki kävijät pesevät kaikki vaatteensa ja kenkänsä perusteellisesti heti palattuaan kotiin Tsernobylin kiertueelta. Jokainen seikkailija, joka matkustaa Pripyatiin ja Tsernobylin vyöhykkeelle ChernobylX:n kanssa, saa ilmaisen kangashengityssuojaimen ja ainoana ukrainalaisena matkanjärjestäjänä tarjoamme sinulle myös ilmaisen Geiger Muller -laskurin käyttöösi mukavuutesi ja turvallisuutesi parantamiseksi. Pienestä riskistä huolimatta näiden 14 vuoden aikana on ollut enintään 10 tapausta, joissa turistimme joutuivat pesemään kenkänsä ennen Tsernobylin dosimetrisen kontrollin läpäisemistä (meidän kanssamme läpäiset sen vähintään kaksi kertaa päivässä), pyydämme sinua seuraamaan opastasi ja tottelemaan hänen ohjeitaan. Näin voimme taata sinulle 100% turvallisen Tsernobylin kiertueen.

Chernobyl safer than Vatican? How did we make it the safest Chernobyl tour on the planet?

Lisää säteilystä ja turvallisuudesta ennen Tsernobyliin menoa

Säteily 101

Kaikki ympärillämme olevat esineet, myös ruumiimme, on valmistettu atomeista, jotka koostuvat ytimessä olevista protoneista ja neutroneista sekä niitä kiertävistä elektroneista. Saman kemiallisen alkuaineen atomeilla on sama määrä protoneja, mutta ne voivat vaihdella neutronien lukumäärässä. Kutsumme näitä saman elementin eri variantteja isotoopeiksi. Esimerkiksi kaksi tunnetuinta hiilen isotooppia ovat ns. hiili-12 ja hiili-14, joissa luku osoittaa protonien ja neutronien kokonaismäärän.

Voimme sitten jakaa kaikki isotoopit sen perusteella, ovatko ne stabiileja vai muuttuvatko prosessissa, jota kutsumme radioaktiiviseksi hajoamiseksi, vai yksinkertaisesti vain radioaktiivisuudeksi. Joidenkin radioaktiivisten isotooppien hajoamisnopeudelle on tunnusomaista puoliintumisaika, joka vaihtelee pienistä sekunnin murto-osista miljardeihin vuosiin. Jos puoliintumisaika on lyhyt, hajoaminen on nopeaa ja sanomme, että tällainen isotooppi on radioaktiivisempi ja päinvastoin.

On tärkeää ymmärtää, että tietyt radioaktiivisuustasot ovat hyvin yleisiä, koska jokaisella elementillä on joitakin radioaktiivisia isotooppeja ja monet niistä löytyvät luonnostaan ​​ympäriltämme. Tämä tekee kaikista ympärillämme olevista esineistä jossain määrin radioaktiivisia, myös kehomme, joka sisältää pieniä määriä radioaktiivista hiili-14:sta ja kalium-40:tä, ja tyypillisesti noin 8000 atomia hajoaa joka sekunti. Kehomme on tietysti tottunut näihin alhaisiin radioaktiivisuustasoihin, jotka ovat vaarattomia.

Hyvä ja huono säteily – mikä säteily on vaarallista keholleni?

Säteily on energian siirtoa ja se voidaan jakaa joko ionisoivaan tai ionisoimattomaan sen perusteella, että se kykenee ionisoimaan atomeja ja molekyylejä ja hajottamaan niiden väliset kemialliset siteet. Esimerkiksi näkyvä valo tai radioaallot ovat molemmat turvallista ionisoimatonta sähkömagneettista säteilyä, kun taas radioaktiivisessa hajoamisessa säteilevä säteily on yleensä vaarallista ionisoivaa säteilyä. Ionisoivan säteilyn vaara on siinä, että se voi häiritä kemiallisia siteitä elävien organismien solujen sisällä, mikä voi vahingoittaa niitä ja johtaa siten haitallisiin terveysvaikutuksiin.

Absorboituneen säteilyn määrää kutsutaan annokseksi ja meille tärkein on niin sanottu vaikuttava annos, joka ottaa huomioon säteilyn määrän ja tyypin sekä sen biologisen vaikutuksen. Juuri tätä annosmittarimme mittaavat vierailullasi Tsernobylissä. Vaikuttavan annoksen yksiköt ovat Sievertit tai käytännöllisemmin mikrosievertit (1/1 000 000 Sievertistä). Annosmittarimme mittaavat sekä todellisen säteilyn tason mikrosieverteissä tunnissa että laskevat automaattisesti kokonaisannoksen annosmittarin kytkemisen aikana. Kuten olemme jo maininneet tyypillisen retkipäivän aikana Tsernobylin sulkuvyöhykkeellä, annosmittarisi mittaa noin 3-5 mikrosievertiä gammasäteilyä. Jos päivität Tsernobylin kiertueesi Tsernobylin voimalaitokselle, se voi olla hieman enemmän: 4-6 mikrosievertiä.

Luonnollinen vs. keinotekoinen säteily

Säteilyannoksen vastaanottamisesta puhuminen voi kuulostaa uhkaavalta, mutta on tärkeää ottaa tämä huomioon. Meidän on ymmärrettävä, että jotkut säteilyn tasot eli taustasäteily ovat täysin luonnollisia ja esiintyvät kaikkialla maailmassa. Taustasäteily koostuu useista lähteistä, mukaan lukien säteily, joka tulee kaikista radioaktiivisista isotoopeista, joita esiintyy luonnossa kaikessa ympärillämme sekä avaruudesta tuleva kosminen säteily. Merkittävin taustasäteilyn lähde on radioaktiivinen kaasu nimeltä radon, joka vapautuu luonnostaan ​​maaperästä, jota hengitämme ilman mukana. Erityisesti rakennuksissa, joissa on huono ilmanvaihto, tämä kaasu voi keskittyä ja säteilytasot voivat helposti nousta suuremmiksi kuin useimmat paikat Tsernobylin alueella.

Luvuissa maailman keskiarvo kaikissa taustasäteilylähteissä on noin 8 mikrosievertiä päivässä. Joten näet, että 3-5 mikroSieverttiä, jotka annosmittarisi mittaa 10-12 tunnin retkemme aikana, ovat täysin turvallisia ja verrattavissa siihen, mitä saisit normaalisti joka päivä kotona. Lisäksi on monia paikkoja, joissa on nyt luonnollisesti paljon korkeampi säteily kuin Tsernobylissä. Brasilian Guaraparin rannalla on ennätys, jossa säteilyn tasot voivat joissain paikoissa ylittää nykyiset Tsernobylin tasot satoja kertoja.

Luonnollisten taustasäteilylähteiden lisäksi on myös monia keinotekoisia lähteitä, joille altistumme rutiininomaisesti. Tämä sisältää erilaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, mutta myös tupakoinnista, koska tupakansavu sisältää merkittävän määrän radioaktiivista polonium-210:tä, joka voi aiheuttaa syöpää. Toinen radioaktiivinen toiminta on lentokoneella matkustaminen, koska suurilla korkeuksilla altistumme enemmän kosmiselle säteilylle, jota ilmakehä yleensä suojaa. Alla luetellaan yleisimmät keinotekoiset lähteet. Kuten huomaat, tupakointi on yksi radioaktiivisimmista aktiviteeteista, joita ihminen voi kokea, ja polttamalla yhden pakkauksen päivässä, saat vuoden aikana 10 000 kertaa suuremman annoksen kuin vyöhykkeellä.

Neljä tyyppiä ionisoivasta säteilystä

Alpha säteily

on yleisin säteily, koska suurin osa radioaktiivisista isotoopeista hajoaa säteilemällä alfahiukkasia. Alfahiukkanen koostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Koska ne ovat melko suuria ja kantavat sähkövarausta, niiden pysäyttäminen on erittäin helppoa. Paperi tai muutama senttimetri ilmaa tyypillisesti riittää tehokkaasti suojaamaan alfa-säteilyä. Kuitenkin jos jotakin alfa-radioaktiivista ainetta niellään tai hengitetään ja se joutuu suoraan kosketukseen sisäelinten kudoksen kanssa, se voi vahingoittaa ja johtaa haitallisiin terveysongelmiin. Siksi on välttämätöntä välttää elintarvikkeiden saastumista, mikä on tärkein syy siihen, miksi elintarvikkeiden nauttiminen on ehdottomasti kielletty matkan aikana suojavyöhykkeellä.

Beta säteily

koostuu elektroneista tai ns. positroneista. Pala muovia, alumiinifoliota tai muutama metri ilmaa voi pysäyttää sen suhteellisen helposti. Tästä syystä annosmittarisi havaitsevat beetasäteilyn vain lyhyen aikaa, niin kutsuttujen kuumien pisteiden läheisyydessä, eivätkä siten aiheuta vakavaa terveysriskiä. Samoin, kuten alfa-säteilyn kohdalla, on tärkeintä välttää mahdollisen saastuneen ruoan syömistä. Tsernobylissä joillakin hotspoteilla voi olla beetahiukkasia, joten vältämme niitä.

Gamma säteily

on eräänlainen sähkömagneettinen säteily, sama kuin näkyvä valo tai radioaallot, mutta paljon energisempi. Se on hyvin läpäisevä säteily, josta parhaiten suojautuu suurilla lyijy- tai betonimäärillä. Gammasäteily on hyvin yleinen säteilytapa, jota esiintyy kaikkialla ympärillämme, ja siksi kehomme on tottunut sen alhaiseen tasoon. Siksi pienet gammasäteilyn määrät eivät aiheuta vakavaa terveysriskiä. Tämä on säteily, jota mitataan Tsernobylissä pieninä annoksina.

Neutroni säteily

tuotetaan tyypillisesti ydinfissioissa, joilla on ratkaiseva rooli ydinenergiassa. Se on hyvin läpäisevä säteily, jota parhaiten suojaavat materiaalit, joilla on korkea neutronipitoisuus, kuten parafiini tai suuret määrät vettä. Se on kuitenkin hyvin harvinainen säteily, jota löytyy vain aktiivisten ydinreaktorien läheisyydestä.    

Etsitkö lisää säteilyä elämääsi? Banaanit ovat kaikkein radioaktiivisimpia hedelmiä. Ne sisältävät radioaktiivista kalium-40-isotooppia. Yhden banaanin syöminen vastaa 0,1 mikrosievertin säteilyannosta, mutta kehosi vastaanottamaa säteilyä ei voida verrata tupakointiin tai Tsernobylin vierailuun.

Maailmassa on muitakin paikkoja, jotka ovat luonnostaan tai historiallisesti radioaktiivisia; joihin ihmiset eivät ole niin ennakkoluuloisia kuin Tsernobylin suhteen.

Ennen kaikkea varmistamme, että Tsernobylin-retkestäsi tulee yksi elämäsi turvallisimmista seikkailuista.

LIITTEET

1. Wilson, F. L. (1968). Fermi’s Theory of Beta Decay. American Journal of Physics, 36(12), 1150-1160.
2. Stuiver, M., & Polach, H. A. (1977). Discussion Reporting of 14 C Data. Radiocarbon, 19(3), 355-363.
3. Phipps, P., & Zaffarano, D. J. (1953). The Half-lives of Some Short-lived Low Z Nuclei Formed by Photonuclear Reactions.
4. Barendsen, G. W. (1962). Dose-survival curves of human cells in tissue culture irradiated with alpha-, beta-, 20-kV. x-and 200-kV. x-radiation. Nature (London), 193(4821).
5. Cardis, E., Vrijheid, M., Blettner, M., Gilbert, E., Hakama, M., Hill, C., … & Yoshimura, T. (2005). Risk of cancer after low doses of ionising radiation: retrospective cohort study in 15 countries. BMJ, 331(7508), 77.
6. International Commission on Radiological Protection, & Valentin, J. (2007). The 2007 Recommendations of the International Commission on Radiological Protection (pp. 1-333). Oxford: Elsevier.
7. Alpha, Beta, Gamma: Types of ionizing radiation, Sean Lim, ( May 27,2020 )